Astuin sisältä ulos kylmään. Näin valon. Kuvasin sen kuurankukkien läpi. Mänty tervehti paukahduksellaan. Kerran. Kaksi.
Uskotkos siinä. Täällä me olemme ja seisomme. Tuli mitä tuli. Valoista ja varjoista huolimatta. Ne tulevat ja menevät, värittävät metsän omalla valollaan kunnes väistyvät pois, tullakseen kohta uudelleen takaisin.
Juuriemme voimalla selvitään. Maa meitä kantaa, ilma lämmittää. Vesi ravitsee, lintuja sadesäälläkin.
Oletkos siis siinä. Muista juuret, muista maa. Muista elämä ja se, mistä tulet.
Muulla ei ole merkitystä.
Kannonnokalla 