Koluamassa Kolua

Yhtenä sunnuntaina, kun tuntui, ettei vaan pysty olemaan kotona sisällä ja kaikilla oli vähän tylsää, päätettiin hetken mielijohteesta kasata reppuihin mukaan kaikki oleellinen päiväpatikkaa ja metsäretkeä varten. Pakattiin mukaan hyvät eväät, varavaatteet pienille, tarpeeksi juotavaa, potkupyörä, aurinkorasvaa, pari vaippaa ja sitten koko kööri autoon matkaan kohti Helvetinjärven kansallispuistoa ja Helvetinkolua. Siellä ollaan käyty päiväretkellä ennenkin, mutta ei kahden lapsen kanssa.

Kankimäen parkkipaikalle jäi auto parkkiin ja siitä lähdettiin kävelemään kohti Helvetinkolua ja järven rannalla olevaa päivätupaa. Matka on juuri sopivan mittainen kuusi- ja kaksivuotiaille, jotka kummatkin jaksoivat hienosti kävellä koko matkan aluksi soratiellä ja sitten metsään päästyämme hienoja kuusi- ja mäntymetsien polkuja, soisten alueiden pitkospuita ja rakennettuja puuportaita pitkin.

Ihmeteltävää riitti, ihan kaikille. Varhainen kevät sai aikaan sen, että joka puolella oli huikean vihreää, lintujen laulu kaikui ja käkikin tuli kukkumaan ihan lähelle. Soisilla alueilla suopursu tuoksui jo vahvasti. On huimaa vaan kulkea ja katsella valon väreilyä, heijastuksia, varjojen liikehdintää ja valon eri aallonpituuksia ja sävyjä metsässä ja luonnossa kulkiessa. Se kaikki muuttuu koko ajan samalla kun maisema vaihtuu hämärästä kuusikosta valoisaan männikköön ja rehevään, turpeelta ja sammalelta tuoksuvaan suohon. Kuusikon varjoista löytyi pari upeaa vesiputoustakin, joista toinen oli vielä aikasmoisen jääpeitteen alla.

Helvetinkolulla oli aika rauhallista, vain muutamia perheitä ja pariskuntia oli ihmettelemässä rotkojärven jylhiä maisemia ja kolun kapeaa ränniä. Pienempi seikkailija ihaili ihmeensä kantorepussa ja samalla kyydillä mentiin portaat alas päivätuvalle. Nuotiopaikka ja ranta on oiva kohde juurikin lasten kanssa retkeiltäessä ja nytkin paikalla oli useampi retkikunta paistamassa makkaraa ja syömässä eväitä. Vesi oli vielä kovin kylmää, se tuli todennettua pienellä molskahduksella lampeen. Onneksi ei kuitenkaan kokonaan, kuten vieressä evästäneelle perheen nelivuotiaalle kävi. Onneksi meillä oli varavaatteita mukana, joten saatiin lainattua märälle retkeilijälle kuivat vaatteet ja parannettua sekä mieltä että koko perheen loppuretkeä. Itsellekin tuli niin hyvä mieli, kun pystyi auttamaan.

Takaisinpäin käveltiin toista polkua pitkin. Kankimäestä lähtee kaksi eri reittiä Kolulle ja päivätuvalle, joten retkestä saa mukavasti tehtyä vielä vaihtelevamman. Jälkimmäinen reitti kulki juurikin niiden komeiden suomaisemien halki ja matkan varrella tulikin opeteltua isomman seikkailijan kanssa samalla suokasvistoa; suopursuja, rahkasammalta, karpaloita ja lakan lehtiä. Aikasmonta erilaista hämähäkkiä ja muurahaistakin tuli bongattua.

Parkkipaikalta löytyy kahvila, josta saa myös lämmintä ruokaa syötäväksi. Siellä on myös siistit vesivessat sekä kota. Ja jos on innostunut harrastamaan geokätköilyä, löytyy täältä myös Kolun ja kansallispuiston purkkien lisäksi logattavaa. Meillä tosin oli muutaman kanssakätköilijän kanssa tällä kertaa huono tuuri. Ehkä ensi kerralla sitten.

Kiva päivä ja reissu! Ja hyvin sujui patikointi pienemmältäkin seikkailijalta. Ensi kerralla varataan aikaa retkeen hieman kauemmin, sillä Helvetinkoluntien varressa oleva strutsi- ja villisikatila jäi nyt tutkimatta. Ehkäpä sinne voi poiketa hetkeksi katsomaan tarkemmin komeita ja niin kovin Suomen eläimistöstä poikkeavia eläimiä.