———— Valoon, metsän lumoon ————
Saat sen, mistä luovut. Niin sanotaan. Jos luovun kaikesta, saanko kaiken? Jos luovun mielelläni, saanko helpommin kuin silloin, kun luovun vasten tahtoani? Ja voiko luopua loputtomiin, voiko itsestään löytää kaiken jälkeen kerroksia ja ulottuvuuksia niin paljon, että luopuminen ei voi koskaan loppua? Jos vain luovun ja luovun, niin jäänkö lopulta jäljelle lainkaan? Sanotaan myös niin,…
Lue lisää
Tänään mietin kohtuuttomuutta. Siltä elämä nimittäin juuri nyt tuntuu. Kohtuuttomalta. On tuntunut jo jonkin aikaa. Vuosi, joka alkoi vauhdikkaasti tekemisen, innostuksen ja uusien alkujen kautta tyssäsi hetkessä kuin seinään. Ja siinä olen ollut siitä asti, nyt kolmen kuukauden ajan. Jumissa seinässä, nurkassa, painettuna, sivussa, ohitettuna ja vyörytettynä. Siltä se on tuntunut. Olen pysähtynyt ja jäänyt…
Lue lisääOn nähtävä kaapuyökkönen
ja kuismankukan kauneus.
On nähtävä havununnan silmät
ja perhonsiipien kartat
ja kaarnassa kääpiökirjaaja,
sen reitit
ja seitit tuomenkehrääjän
ja kulleroiden kuvut.Ken kauneuden näkee, ei jaksa olla julma,
ken kauneuden näkee, ei jaksa olla julma.On nähtävä elämän sydämeen,
on katsottava läheltä.
On nähtävä elämän sydämeen,
on katsottava tuleviin.
Ja kaarnassa kääpiökirjaaja,
sen reitit
ja seitit tuomenkehrääjän
ja kulleroiden kuvut.~ Kaarina Helakisa ~
Kentillä kasteisilla
hämärä käy yli maan.
Valkea niittyvilla
vielä on valveillaan
katsoen kummissansa
kuinka rukoukseen
kaikkien kukkien kansa
kumartui hiljaiseen.
Kuusen latvasta ääni
pienoisen huilun soi.
Minäkin kumarran pääni.
Minunkin sisällä soi.
– Aaro Hellaakoski –
Silitän kasvojasi, kutittelen kaulaa. Pitkän väännön ja käännön jälkeen vihdoin nukut levollisesti. Olit ihan väsynyt ja silti, sisulla ja määrätietoisuudella, jaksoit laittaa unelle ja nukahtamiselle hanttiin koko kehollasi ja tahdonvoimallasi. Taistelit vastaan jotain sellaista, mikä lopulta sinut voitti. Mikä lopulta on hyväksi olemisellesi, jaksamisellesi ja kasvamisellesi. Tajusin siinä, kun lopulta nukahtamisesi kautta minussa jokin aukesi…
Lue lisää
Tänään mietin siivoamista. Asunnon. Mielen. Elämän. Miten vapauttavaa se onkaan, kun saa purkaa omaa oloaan siivoamiseen. Järjestän, pyyhin, lajittelen, vien roskiin. Kierrätän ja annan hyvän vielä eteenpäin toisille. Raivaan, sommittelen uudelleen. Imuroin ja jynssään, pesen. Ripustan, kerään pinoihin ja viikkaan, silitän rypyt pois. Käyn läpi kaappeja ja pusseja, laatikoita ja hyllyjen kätköjä ja yksi kohde…
Lue lisääIhanat vaaleat pilvet
liukuvat taivaalla.
Hiljaa ja lumoavasti
laulaa ulappa.
Aaltojen hyväilystä
hiekka on väsynyt.
Tulisit aivan hiljaa,
tulisit juuri nyt.
– Saima Harmaja –
Tänään mietin kevättä. Se nimittäin tuli, ja kesä, yhdellä rytinällä, viikossa. Ensin se alkoi auringonpaisteena. Silmiä häikäisi ja kutitti, kyyneleet tulivat välillä kastelemaan valon kuivaamia ja samalla kurkistamaan, miltä lämpö näyttää. Seuraavaksi tulivat ikävöidyt tuoksut. Sillä kuiva ja kylmä maa ei ilmaise itseään muuten kuin viluisten jalkapohjien, kohmeisten kivien ja kivettyneen hiekan sekä kaivamattoman hiekkalaatikon…
Lue lisää
Kannonnokalla 