———— Valoon, metsän lumoon ————
Kesäloma oli pelkkää aurinkoa ja paistetta. Se tarkoitti ulkonaoloa ja retkiä. Paras paikka olla retkellä lasten kanssa, sekä aikuisten että lasten mielestä, on sellainen, missä pääsee nuotiolla istumaan. Saa lämmintä ruokaa, saa harjoitella puuhommia ja nuotion kasaamista ja ehkä varovasti kokeilla sitä sytyttämistäkin. Ja sitten, vatsat kylläisinä ja suupielet kaakaosta värjäytyneinä, voi vaan istua ja…
Lue lisää
Kävi niin, yhtenä sunnuntaiaamuna nimittäin, kuten aina yleensä käy näiden meidän retkien kanssa. Pitkäksi venähtäneen aamupalan jälkeen mietittiin, että mitäs sitten tehtäis. Viimeinen päivä kesälomaa jäljellä ja sääennusteessa pisaroita enemmän kuin aurinkoa. Siitä sitten, sadettakin uhmaten ja kesäloman huipennukseksi, pikapakkauksella ja horiopilla lähdettiin ajamaan kohti metsää, vanhaa sellaista. Oli olo, että täytyi päästä jonkin olennaisen…
Lue lisää
Silitän kasvojasi, kutittelen kaulaa. Pitkän väännön ja käännön jälkeen vihdoin nukut levollisesti. Olit ihan väsynyt ja silti, sisulla ja määrätietoisuudella, jaksoit laittaa unelle ja nukahtamiselle hanttiin koko kehollasi ja tahdonvoimallasi. Taistelit vastaan jotain sellaista, mikä lopulta sinut voitti. Mikä lopulta on hyväksi olemisellesi, jaksamisellesi ja kasvamisellesi. Tajusin siinä, kun lopulta nukahtamisesi kautta minussa jokin aukesi…
Lue lisää
Tänään mietin siivoamista. Asunnon. Mielen. Elämän. Miten vapauttavaa se onkaan, kun saa purkaa omaa oloaan siivoamiseen. Järjestän, pyyhin, lajittelen, vien roskiin. Kierrätän ja annan hyvän vielä eteenpäin toisille. Raivaan, sommittelen uudelleen. Imuroin ja jynssään, pesen. Ripustan, kerään pinoihin ja viikkaan, silitän rypyt pois. Käyn läpi kaappeja ja pusseja, laatikoita ja hyllyjen kätköjä ja yksi kohde…
Lue lisääIhanat vaaleat pilvet
liukuvat taivaalla.
Hiljaa ja lumoavasti
laulaa ulappa.
Aaltojen hyväilystä
hiekka on väsynyt.
Tulisit aivan hiljaa,
tulisit juuri nyt.
– Saima Harmaja –
Tänään mietin kevättä. Se nimittäin tuli, ja kesä, yhdellä rytinällä, viikossa. Ensin se alkoi auringonpaisteena. Silmiä häikäisi ja kutitti, kyyneleet tulivat välillä kastelemaan valon kuivaamia ja samalla kurkistamaan, miltä lämpö näyttää. Seuraavaksi tulivat ikävöidyt tuoksut. Sillä kuiva ja kylmä maa ei ilmaise itseään muuten kuin viluisten jalkapohjien, kohmeisten kivien ja kivettyneen hiekan sekä kaivamattoman hiekkalaatikon…
Lue lisää
Tänään olen miettinyt surua. Sitä, miten se laineilee ja aaltoilee. Se kehittyy pienestä tuulenvireestä ailahtelevaiseksi, kiusoittelevaksi puuskaksi ja välillä pöllyttää mennessään otsatukan ja kuivat lehdet ilmaan, pyörteisiin. Sitten se havisuttaa oksista saakka ja raivostuu taivuttamaan runkoa, yrittää taittaa koko puun. Se vaanii ja vakoilee, kiertää olan toiselta puolelta koputtaessaan toiselle ja nakkaa korvapuustilla takaraivoon. Jonkin…
Lue lisää
Sellainen näkkileipä syntyy kovassa nälässä ruokakaapin sisältöä tutkien. Joka kerta se sisällöltään ja maultaan yllättää, syntyy siis uudelleen ja uudelleen rakkaudesta ja intuitiosta ja siitä, mitä milloinkin mieli tekee. Vähän sama kuin jos olisi karkkipäivänä irtokarkkikaupan laarien äärellä kauha kourassa iso pussi valmiina täytettäväksi. * Sekametelinäkkileipä * 1 dl kaurahiutaleita 1 dl auringonkukansiemeniä 1 dl…
Lue lisää
Kannonnokalla 