———— Valoon, metsän lumoon ————
Tänään mietin aikaa, sen kulumista ja suhteellisuutta. Kului nimittäin puoli vuotta. Kuin humahtaen, kuin ujeltaen. Kuin juosten läpi ruuhkaisten käytävien ja liikennevalojen niin vauhdilla että vasta maaliviivan takana, uuden vuosiluvun ja numerosarjan vaihtumisen jälkeen, tuli tajuttua, mitä tapahtui. Oli kesä ja kesäloma, tuli syksy arkensa ja aikataulujensa kanssa vaihtuakseen harmaaseen ja märkään talveen, mukasellaiseen. Kului…
Lue lisää
Tänään mietin sitä, mikä on ollut, mikä on ja mitä on tulossa. Istun pimeässä keittiössä ja katselen ikkunasta ulos. Ilta-aurinko valaisee ikkunan alta lähtevän polun vastavalollaan ja houkuttaa sen varrelle hyönteisten joukon tanssimaan ja ilakoimaan. Kiittämään kuluneesta päivästä ja riemuitsemaan siitä, että valo, että ilma, että maa ja sen henki, ovat läsnä. Istun ja kirjoitan.…
Lue lisää
Tänään mietin metsää. Metsä on aina ollut tärkeä paikka. Sinne minut on miltei vastasyntyneenä viety ja sen jälkeen on iso osa vapaa-ajasta, kesälomista ja perheen kanssa vietetystä ajasta lapsuudessa vietetty metsässä; leireillä, retkillä, ympäri Suomea matkatessa ja reissatessa koluten eri kansallis- ja luonnonpuistoja, leirintäalueita, vaellusreittejä sekä luonnonnähtävyyksiä. Myöhemmin nuoruudessa kolusin samoja paikkoja itse leirien ja…
Lue lisää
Tänään mietin kiitollisuutta. Hetkissä ja kausissa, jolloin alakulo painaa ja tuntuu, ettei syytä tai energiaa sängystä nousemiselle ole, tarvitaan apuja. Pieniä muistutuksia siitä, että minulla ei ole mitään hätää ja että kaikki on hyvin. Vaikka elämän perusasiat ovat jokseenkin kunnossa, mieli kaipaa aina jotain uutta elämään lisää, jotain saavutettavaa, jotain odotettavaa. Ajatuksen kehä pyörii mielikuvien…
Lue lisää
Odotan ukkosta tulevaksi. Jätän ikkunat auki, annan yön tulla sisään. Linnunlaulut, tuuli, kolea ilma, mennyt päivä. Niin raskas, raskas olla. Lisään kyyneleitä pullosta silmiin. Eivät muuten kai riittäneet. Sada. Hakkaa. Ropise. Sieluuni saakka, ravista! Jyrähdä niin, että vaikenen. Mielenikin. Anna tyven tulla.
Lue lisääLapsuus syntyy joka päivä ja lapsuus tuotetaan joka päivä. Mitä ajattelet ja sanot minusta, sitä luulet minusta. Sinä olet sellainen minulle, miten minut näet. Usko kuitenkin, että mitä teet minulle, miten kuuntelet minua, sellainen minusta tulee.
Määttä & Rantala: Tavallisen erityinen lapsi
Tänään mietin elämän sykettä. Aamulla. Harmaassa, sinertävässä valossa maaten, paikallaan, liikahtamatta. Ettet havahtuisi siinä vieressäni, kainalossani. Nuuhkin pehmeitä hiuksiasi, imen itseeni lohdullista lämpöäsi. Olet siinä, olet minun, olet itsesi, olet täällä. Keskityn aistimaan sykkeesi, sen, jota kuuntelin ja jonka tunsin itsessäni silloin, kun olimme vielä yhtä. Sen, jonka puolesta pelkäsin. Sen, jonka puolesta taistelin. Sen,…
Lue lisääTänään mietin sielunmaisemaa. Olin bussissa, matkalla keskustaan. Tärähtelin muinaista harjua pitkin ja nautin maisemasta. Tämä on kotikaupunkini, tämän minä tunnen juuriani myöten, ajattelin. Olen ollut hetken toisaalla, mutta se elämä ei onnistunut, sillä kaupunkini energia veti minut takaisin. Tässä kylässä, kahden järven välissä, harjujen ja kosken maailmassa, on minun sieluni kotonaan. Ja kuten ennenkin, ajatukseni…
Lue lisää
Kannonnokalla 