———— Valoon, metsän lumoon ————
Tänään mietin onnellisuuden logiikkaa. Sitä, miten hyvän mielen saa puhtaan, juuri ripustetun pyykin tuoksusta, rasvavanasta lieden pinnalla, leluista ympäri asuntoa, pienistä ja terävistä jalkapohjaa viiltävistä kivistä eteisen lattialla ja tiskikoneen tuoksusta, joka saa luukun aukaistessa nenän kutiamaan aivastukseen saakka. Sitä, miten pakahduttavaa on nostaa unenpöppyriäinen, lämmin vauva syliin ja saada pienet sormet puristumaan omiin hiuksiin…
Lue lisääAstuin sisältä ulos kylmään. Näin valon. Kuvasin sen kuurankukkien läpi. Mänty tervehti paukahduksellaan. Kerran. Kaksi. Uskotkos siinä. Täällä me olemme ja seisomme. Tuli mitä tuli. Valoista ja varjoista huolimatta. Ne tulevat ja menevät, värittävät metsän omalla valollaan kunnes väistyvät pois, tullakseen kohta uudelleen takaisin. Juuriemme voimalla selvitään. Maa meitä kantaa, ilma lämmittää. Vesi ravitsee, lintuja…
Lue lisää
Voiko syli olla puolityhjä tai puolitäysi? Voiko yhtä aikaa olla sekä lapseton että lapsellinen? Onko oikeutettua edelleen surra ja kokea lapsettomuutta, kantaa sitä identiteettiä sisällään, kun sylissä istuu lapsi ja kohdussa kasvaa toinen? Tänä viikonloppuna tunteet ja ajatukset liittyvät vahvasti vanhemmuuteen ja äitiyteen. Olen saanut ammattilaisten avun ja vuosien yrittämisen kautta elävän lahjan, jonka voin…
Lue lisääKeväisenä päivänä makaan olohuoneessa sohvalla, tietokone sylissä. Aurinko paistaa ulos, jossa en ole käynyt nyt reiluun seitsemään viikkoon kuin yhden automatkan verran. Se houkuttaa laittamaan kengät jalkaan ja lähtemään talon takaa avautuvalle polulle, mutta vielä en ole tarttunut tarjoukseen. Mietin viimaa, pukeutumista, kameran mukaan ottamista. Mietin sitä, miten saattaisin innostua ulkoilemaan ja viettämään liikaa aikaa…
Lue lisääIstua paikallaan. Pysähtyä. Katsoa. Nähdä ja kuunnella maailmaa ja itseään. Vanhan juureen, uuden alkuun, kasvun paikalle oppimaan, mistä tässä kaikessa on kysymys.
Lue lisää
Kannonnokalla 