Kentillä kasteisilla
hämärä käy yli maan.
Valkea niittyvilla
vielä on valveillaan
katsoen kummissansa
kuinka rukoukseen
kaikkien kukkien kansa
kumartui hiljaiseen.
Kuusen latvasta ääni
pienoisen huilun soi.
Minäkin kumarran pääni.
Minunkin sisällä soi.
– Aaro Hellaakoski –
Kevät, valo
Tänään mietin kevättä. Se nimittäin tuli, ja kesä, yhdellä rytinällä, viikossa. Ensin se alkoi auringonpaisteena. Silmiä häikäisi ja kutitti, kyyneleet tulivat välillä kastelemaan valon kuivaamia ja samalla kurkistamaan, miltä lämpö näyttää. Seuraavaksi tulivat ikävöidyt tuoksut. Sillä kuiva ja kylmä maa ei ilmaise itseään muuten kuin viluisten jalkapohjien, kohmeisten kivien ja kivettyneen hiekan sekä kaivamattoman hiekkalaatikon…
Lue lisää
Hetki metsässä
Otin korin ja kameran ja lähdin nurkan takaa metsään. Pieni hetki huminaa, neulasten tuoksua, vastavalon huikeaa vihreää ja kaarnaisia, kilpisiä puita. Löysin lounaspaikan ja saunan… …piilopaikan päiväunille sekä sopivan tasanteen kuivatella itseään sateen jäljiltä… …sekä itsensä metsänhaltijan timantteineen. Korikin tuli yhtä täyteen yrttejä kuin mieli aurinkoa ja metsänrauhaa. Metsä ja luonto ovat itsessään mahtava ja…
Lue lisää
Kannonnokalla 