———— Valoon, metsän lumoon ————
Tänään mietin luovuutta ja luomista. Osa minussa luo uutta. Se ilmenee sanoina paperilla, kuvina sivuilla, valokuvina tietokoneella, puhelimessa, albumissa. Se on tuoksua keittiössä ja nälkäisten suiden maiskutusta. Se on röyhtäisyjä ja tyhjiä lautasia, likaisia suupieliä ja pulleita vatsoja. Se ilmestyy villasukkina vaatekaappeihin ja puhtaana pyykkinä kuivumaan ja innostuessaan luo tarinoita ja mielikuvitusmatkoja satujen ja taikuuksien…
Lue lisää
Tänään mietin yhteisön ja hengenheimolaisuuden voimaa. Osallistuin retriittiin. Viisi päivää luonnon, joogan, maan- ja ihmisläheisyyden parissa, kivun, muistojen, traumojen, kokemusten kanssa kohti uutta ja eheyttävää tapaa ajatella ja asennoitua. Yksin ja yhdessä, osana ihanaa, valoisaa, tukevaa, kuuntelevaa ja rakastavaa yhteisöä, jossa ketään ei katsota alas- tai ylöspäin. Itkua ja naurua, keskusteluja ja laulua, tanssia, joogaa,…
Lue lisää
Voiko syli olla puolityhjä tai puolitäysi? Voiko yhtä aikaa olla sekä lapseton että lapsellinen? Onko oikeutettua edelleen surra ja kokea lapsettomuutta, kantaa sitä identiteettiä sisällään, kun sylissä istuu lapsi ja kohdussa kasvaa toinen? Tänä viikonloppuna tunteet ja ajatukset liittyvät vahvasti vanhemmuuteen ja äitiyteen. Olen saanut ammattilaisten avun ja vuosien yrittämisen kautta elävän lahjan, jonka voin…
Lue lisääKeväisenä päivänä makaan olohuoneessa sohvalla, tietokone sylissä. Aurinko paistaa ulos, jossa en ole käynyt nyt reiluun seitsemään viikkoon kuin yhden automatkan verran. Se houkuttaa laittamaan kengät jalkaan ja lähtemään talon takaa avautuvalle polulle, mutta vielä en ole tarttunut tarjoukseen. Mietin viimaa, pukeutumista, kameran mukaan ottamista. Mietin sitä, miten saattaisin innostua ulkoilemaan ja viettämään liikaa aikaa…
Lue lisää
Kannonnokalla 